15.1.2010

Pakko on, vaikkei jaksais

Tasan viikko sitten sain itselleni elämäni ensimmäisen untuvatakin. Pitkän, ihanan ja lämpimän, mutta ei heijastimia... Punoin villa- ja heijastinlangasta vetimiin pätkät ja tein samasta yhdistelmästä hakaneulalla varustetun roikkuvan version kukkaheijastimesta. Eilen huomasin heijastimen olevan poissa, ja sivusaumassa ammottavan aukon...

Mietin, että miten ihmeessä tuo on edes revennyt noin, kun en ole huomannut tarttuneeni mihinkään ja heijastin oli hakaneulalla kiinni saumassa. Takin vedenpitävää pintaa en viitsinyt rikkoa, saumoja ei ole teipattu. Mietin samalla, miten ihmeessä asia korjataan niin, ettei samaa pääse tapahtumaan uudestaan ja ajattelin, että ompelen saumaan jonkun lenkin korjatessani sen. Tässä näin kuitenkin sen ongelman, että voisihan sauma revetä lenkistä huolimatta.

Aamulla välähti! Kaulanauhoissahan käytetään turvalukkoja, jotta kukaan ei hirttäytyisi niihin vaan nauha katkeaisi turvallisesti ja olisi vielä korjattavissa. Sakset siis käyttöön.


Ompelin turvalukon toisen kappaleen kaulanauhan pätkästä roikkumaan saumaan.


Ja vastakappaleeseen ompelin heijastinnauhan. Tässä kuvassa pilkahtaa myös punottu pätkä, älkää ihmetelkö painovoimaa, kuva on otettu hieman erikoisesta kulmasta :D


Koska noita kaulanauhoja nyt "sattuu olemaan", tuohon voi ommella vaikka minkälaisia virityksiä. Ja mikä parasta, sauman ei pitäisi enää revetä. Jos heijastin jää kiinni johonkin, irtoavat turvalukon kappaleet toisistaan ja joku muu voi poimia heijastimen talteen...


Samaa ideaa olen ajatellut myös kasseihin, joissa voisi käyttää pesun ajaksi irrotettavaa heijastinta. "Pakon edessä" ompelukoneen ääressä voi saada myös inspiraatioita, ja toivoisin nyt, että tämä matalapaine kohenisi edes hieman ja saisin jotain oikeaakin aikaiseksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti